Emilia voitti Maan pinnalla –etätyökilpailussa kuukauden etätyökokeilun Posiolla. Myös Emilian aviomies ja alle yksivuotias tytär lähtivät kokeilemaan, millaiselta elämä Etelä-Lapin maisemissa Posiolla maistuu.
Kuvat ja teksti: Emilia Karumaa
”Kun saimme syksyllä tietää, että pääsemme osallistumaan etätyökokeiluun Posiolla, se tuntui merkiltä jostain korkeammalta. Olin haaveillut arjesta pohjoisemmilla leveyspiireillä jo vuosia, ja nyt meillä oli mahdollisuus viettää kokonainen kuukausi kokeillen, millaista elämä pienessä pohjoisen yhteisössä todella olisi. Etelä-Suomen surkean alkutalven jälkeen paloimme halusta kokea talven sellaisena kuin se parhaimmillaan on – kylmänä ja lumisena. Etätyökuukausi Posiolla tarjosikin meille juuri tätä ja paljon enemmän.
Ensimmäiset päivät kuluivat uuteen ympäristöön asettuen. Olemme aina rakastaneet luonnossa liikkumista, ja erityisesti minulle valokuvaus on paitsi tärkeä osa elämää, mutta myös toinen työni. Posio osoittautui täydelliseksi paikaksi – sen upeat maisemat, lumiset metsät ja hiljaiset järvet inspiroivat meitä päivittäin. Jo heti ensimmäisistä päivistä lähtien tuntui, että olimme tulleet oikeaan paikkaan.
Yksi hienoimmista asioista oli mahdollisuus kokeilla uusia talviaktiviteetteja. Kävimme luistelemassa jäähallilla, ja mieheni Michael innostui lajista niin paljon, että hän kolasi oman luistelujään majoituksemme rantaan. Se toi mukavaa vaihtelua etätyöpäivien lomaan ja mahdollisuuden nauttia talvesta uudella tavalla. Nautimme siitä, miten täällä talvi ja ennen kaikkea arki ei ollut vain pimeyttä ja loskaa, vaan täynnä elämyksiä ja mahdollisuuksia. Työpäivän aloittaminen kahvikupillisen nauttimisella ja ihastelemalla lumista pohjoisen metsää maadoitti ihanasti.
Luontoelämykset olivat itselleni kuukauden kohokohtia. Teimme parikin päiväretkeä Riisitunturille, ja upean kansallispuiston lumiset puut ja jylhät maisemat olivat henkeäsalpaavia. Hiljaisuus tunturissa on jotain, mitä harvoin pääsee kokemaan Helsingin lähiössä. Kävimme myös porotilavierailulla, joka oli yksi odotetuimmista hetkistä koko reissulla. Jokainen ulkoiluun käytetty hetki tuntui arvokkaalta ja muistutti, miksi rakastamme pohjoista niin paljon. Luonnonläheisyys oli myös hyvä muistutus itselleni siitä, kuinka tärkeänä itse vanhempana koen, että saan siirrettyä lapselleni luonnon kunnioittamisen ja siitä nauttimisen arvot.
Posion yhteisöllisyys ja paikalliset elämykset tekivät meihin suuren vaikutuksen. Osallistuimme rieskaworkshopiin, jossa leivottiin perinteisin menetelmin, ja nautimme tuoreiden leivonnaisten mausta. Pentikin kahvilassa pysähdyimme herkuttelemaan useammankin kerran, ja keramiikkakurssilla pääsin kokeilemaan käsillä tekemistä.
Etätyöt sujuivat erinomaisesti vuokramökkimme mukavuuksista nauttien. Etätöiden tekeminen onnistui hyvin nopean nettiyhteyden ansiosta ja onneksi saimme myös lisänäytön lainaan Posion kunnalta. Pääsimme myös kokeilemaan, miltä tuntuisi tehdä töitä toisenlaisessa majoituksessa, muun muassa Lomakeskus Himmerkissä ja Aneen Lomalla. Vaihtelevat työympäristöt toivat mukavaa vaihtelua ja “tekemistä” arkeen.
Oman alamme asiantuntijatöissä työmukavuutta lisää näyttö tai useampi, joten etätyötiloja vuokraavat yrittäjät voisivat hyvin vuokrata etätyöläisille “etätyöpaketteja”, joka pitää sisällään etätyön ergonomiaa lisääviä tavaroita kuten näyttö, näppäimistö, satulatuoli ja työvalo. Tässäpä etätyöläisen vinkki yrityksille!
Suurimpia yllätyksiä kuukautemme aikana olivat pimeys ja hiljaisuus. Majoituimme järven rannalla metsän keskellä, ja kun illalla kaikki valot sammutettiin, pimeys oli täydellistä – sellaista, mitä kaupungissa ei koskaan koe. Sama päti hiljaisuuteen. Kun mitään ihmisen aiheuttamaa ääntä ei kuulunut, hiljaisuus tuntui melkein painavalta. Se oli sekä rauhoittavaa että uudenlaista. Sellaisina hetkinä ymmärsimme, kuinka kiireistä ja äänekästä elämä etelässä oikeasti on.
Kuukausi Posiolla sai meidät pohtimaan pohjoiseen muuttamista tosissaan. Ainoa este tällä hetkellä on työn löytäminen. Monissa oman alamme asiantuntijatöissä on yhä pakollisia toimistopäiviä, mikä rajoittaa täysin etätyön mahdollisuuksia. Mutta jos eteen tulisi molemmille aikuisille mielenkiintoinen lähityö Posiolta tai Koillismaalta, tai täysin etänä tehtävä työ, muutto pohjoiseen voisi hyvinkin olla seuraava askel elämässämme. Tuntuu kuin tämä kokemus olisi vain vahvistanut ajatusta siitä, että pohjoinen voisi olla meidän tuleva kotimme.
Nyt olemme palanneet kotiin etelään, mutta Posio jätti meihin pysyvän jäljen. Jääkaapin oveen kiinnitin postikortin, jossa lukee ”Mitä jos jäisit?”. Se toimii muistutuksena unelmasta, joka ei ainakaan ole hiipunut kuukautemme ansiosta. Ehkä se päivä, jolloin päätämme vastata siihen kysymykseen myöntävästi, on lähempänä kuin uskallamme vielä ajatellakaan.”
Emilian elämää voit seurata Instagramissa @enemmi -käyttäjätilin takaa.
