Kuvat ja teksti: Riikka Tuomivaara
Lämpö. Se houkuu italialaisen Federica Simonin kelohuvilan jokaisesta yksityiskohdasta.
Keskitalven matalalta paistava aurinko tulvii sisään valtavista ikkunoista. Takassa on tuli, kaiuttimissa soi iloinen italialainen perinnemusiikki. Tuoreet leivokset tuoksuvat. Ympäröivä metsä ja Kitkajärven jää ovat lähes lumettomia, vaikka on jo joulukuu.
Ensimmäinen kerta, kun Federica näki mökkitonttinsa, on jäänyt hyvin mieleen. Oli tammikuu ja lunta monta metriä.
”Tietä ei oltu aurattu, joten mökille piti kävellä päätieltä lumikengillä. Olin etsinyt sopivaa paikkaa Kuusamosta vuoden ja tiesin heti, että tässä se on.”
Pihassa on kaksi kelorakennusta, vanha savusauna, kesäkeittiö ja uusi saunarakennus. Vanhempi asuinrakennuksista on parhaillaan remontissa, joten sitä Federica ei halua vielä esitellä. Uusi kelorakennus valmistui vuonna 2024, sen rakentamiseen meni kolme vuotta.
”Sinä aikana meinasin tulla monta kertaa hulluksi”, Federica nauraa ja alkaa esitellä innokkaasti mökin yksityiskohtia.
Niitä on paljon. Rakennusmateriaalin oli pakko olla keloa, jonka Federica uskoo tulevaisuudessa olevan museoaarre. Lopulta sopivat puut löytyivät Venäjältä ja Suomesta.
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähes kaikki mökin sisällä on tilattu Italiasta. Vaikuttavimmat yksityiskohdat ovat vanhasta puretusta talosta peräisin oleva parketti, kylpyhuoneen hienostunut amme ja parvelle johtavat industriaalista suuntausta edustavat portaat.
”Jopa lattiakaivon kannet ovat italiasta, eikä niitä ollut aivan helppo saada toimimaan yhteen suomalaisten viemärivaatimusten kanssa”, Federica kertoo.
Federican suurin ylpeyden aihe ovat kuitenkin mökin eteisen, keittiön ja pihasaunan italialaiset kiviseinät, jotka hän on itse muurannut paikalleen.
”Kun italialainen kivitoimittaja kuuli, että aioin rakentaa itse seinän, hän huudahti ’Mamma mia!’ Mutta oli vaikuttunut lopputuloksesta ja käyttää seinän kuvia yrityksen markkinoinnissa,” Federika naurahtaa.
Vaikka mökin sielu on italialainen, koillismaalaisia yksityiskohtiakin löytyy: olohuoneen seinää koristaa valtava pahkakello ja kylpyhuoneen oven kahvana on poronsarvet.
Pienestä koillis-italialaisesta kylästä kotoisin olevalle Federicalle on aina ollut tärkeää tehdä asioita, eikä vain unelmoida. Hän onkin matkustanut 53:ssa maassa ja asunut esimerkiksi Kiinassa, Australiassa, Saksassa ja Brasiliassa.
”Sieluni on brasiliainen. En ole missään vastaanottanut niin paljon rakkautta. Tein vapaaehtoistöitä lasten kanssa ja kun menin sinne, kaikki tulivat yhtä aikaa halaamaan.”, Federica sanoo.
Suomeen Federica saapui ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta sitten miehensä töiden vuoksi. Helsingissä asuessaan hän ei kuitenkaan voinut sietää harmaata ja pimeää talvea.
Lomalla pohjoisessa avautui aivan uudenlainen maailma. Revontulet ja hiljaiset lumiset maisemat tekivät vaikutuksen, kun Federica tutustui mökkielämään Kuusamon Muojärvellä.
”Kerran renkaat jumittuivat lumeen Muojärven vuokramökillä ja jouduin kaivamaan auton esiin paljain käsin. Silti rakastuin,” Federica kertoo.
Vaikka Suomi on Federican mukaan täysin Brasilian ja Italiankin vastakohta, on täällä asumisessa omat hyvät puolensa.
”Minua kiehtoo Kuusamon hiljaisuus, turvallisuus ja oma rauha. Se on kuitenkin ollut vaikeaa, että Suomessa kosketus ei ole samalla tavalla luonnollista. Onneksi töissä saan koskea ihmisiä ja jakaa energiaani. Se pelastaa.”
Federicalla on tutkinto oikeustieteistä, ja hän on työskennellyt ympäri maailmaa suurissa yrityksissä lakiasioissa sekä konsulttina. Kiinassa asuessaan hän tutustui shiatsun maailmaan.
Nykyään hän tekee työkseen shiatsu-hoitoja Helsingissä ja Kuusamon Tropiikilla. Hän tekee myös kotikäyntejä. Shiatsu perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen ja on ikään kuin akupunktiota ilman neuloja.
”Suomessa Shiatsu on paljon tuntemattomampaa kuin Italiassa, jossa on tavallista käydä hoidoissa. Olen huomannut suomalaisten sulkeutuneen kehonkielen ja monet voisivat todella hyötyä shiatsusta.”
Uuden huvilan myötä Federicalla on myös suunnitelmissa tuoda pieniä matkailijaryhmiä Italiasta Kuusamoon.
Mökin olohuone on mitoitettu siten, että sinne mahtuu reilusti joogamattoja. Tällä hetkellä Federica etsiikin yhteistyökumppania, joka voisi järjestää mökissä jooga- tai meditaatioretriittejä.
”Keittiössä voisi kokata terveellistä ruokaa, koko hyvinvointimatkailun paketti samassa.”
Suomeen muutettuaan Federica pääsi miehensä kanssa orientaatioon, jossa kerrottiin suomalaisesta kulttuurista. Hän kertoo joskus katsovansa orientaatiossa tekemiään muistiinpanoja ja huomaavansa, että kaikki niissä olevat asiat ovat tapahtuneet.
”Orientaatiokurssin opettaja arveli, että tulisin vastustamaan suomalaista kulttuuria enemmän kuin ulkomaalaiset yleensä. Ja hän oli oikeassa”, Feredica nauraa.
Talonrakennusprojektin aikana kulttuurierot tulivat esiin erityisen selkeästi. Federicalla oli visio, jonka hän halusi toteuttaa millintarkasti. Suomalaisilla rakennusurakoitsijoilla sitä oli välillä vaikea ymmärtää. Asiat haluttiin tehdä samalla tavalla kuin aina ennenkin on tehty.
”Onneksi löysin kirvesmieheksi Sami Multasniemen, joka on minulle nyt kuin oma poika. Hän suhtautui ideoihini ennakkoluulottomasti, oli valmis kuuntelemaan ja opettelemaan uusia asioita.”
Federican harmiksi paikalliset palvelut eivät aina vastanneet odotuksia. Useamman kerran hänen sähköposteihinsa ja puheluihinsa ei vastattu.
”Joskus kävi myös niin, että kun aloin puhumaan englantia, lyötiin luuri korvaan. Joskus olen Lapissa asuvan italialaisen ystäväni kanssa miettinyt, ovatko suomalaiset niin rikkaita, että palveluita ei tarvitse tarjota.”
Lisäksi Feredica huomasi, että suomalaiset eivät aina ota kritiikkiä hyvin vastaan.
”Itse olen tottunut siihen, että haluan tietää, mitä teen väärin, jotta en tee samaa virhettä jatkossa.”
Lopulta talosta tuli kuitenkin juuri sellainen kuin Federica halusikin.
”Lopputulos on tismalleen samanlainen kuin suunnitelmat. Muistona prosessista on myös 65 000 valokuvaa”, Federica kuvailee prosessia.
Federica on saanut jonkin verran suomalaisia tuttavia, mutta yleisesti ottaen paikallisiin tutustuminen on ollut haastavaa. Siihen hän toivoo muutosta nyt kun on aloittanut tekemään töitä Italian Culture Institutelle Helsingissä.
”Olen ajatellut järjestää mökillä ja Kuusamon keskustassa erilaisia iltoja, joissa esimerkiksi tehtäisi italialaista ruokaa ja opeteltaisi perinnetansseja.”
Toisaalta Federica on myös päättänyt antautua suomalaiselle kulttuurille ja nauttia Kuusamon tarjoamasta omasta tilasta.
”Olen ymmärtänyt, että Italiassa ollaan monesti liiankin tungettelevia. Naapuri saattaa vaikka katsoa suoraan ikkunasta sisään, ja se on ihan normaalia”, hän sanoo hymyillen.
Hän myös kiittelee suomalaista kuuntelun taitoa.
”Suomalaiset osaavat antaa puheenvuoron, kun taas Italiassa kaikki puhuvat samaan aikaan. Siitä tykkään myös Samin kanssa työskentelystä. Monesti teemme töitä hiljaisuudessa. Siinä on kaunista harmoniaa.”
Ei avoimia työpaikkoja.
