21.7.2022

Jenni ei tiennyt poronhoidosta mitään – rakkaus ja porot löytyivät Kuusamosta

Jenni Kujala taluttaa poroa

 

”On uskomatonta, miten tämä alue tuntui heti kodilta, vaikka olin vasta saapunut tänne. Tiesin jo silloin, että en ole lähdössä mihinkään”, Jenni Kujala kertoo. Nyt poronhoidon maailmaan sulautuneena, perheen perustaneena ja paikallisena yrittäjänä Jenni on todellakin löytänyt paikkansa.

Alun perin Oulusta kotoisin oleva Jenni Kujala asuu Rukan ja Kuusamon keskustan välissä sijaitsevalla Kujalan porotilalla. Jennin aviomies, Juha Kujala on pitkän linjan poromies, joka on oppinut perinteisen poronhoidon taidot ja salat isältään ja isoisältään. Kujalan porotila on yksi alueen suurimmista ja se aloitti toimintansa vuonna 1860. ”Silloin tämä tila perustettiin, mutta Juhan suvun poronhoidon juuret ulottuvat todellisuudessa paljon kauemmaksi”, Jenni tietää.

Jenni on opiskellut teollista muotoilua ja sen lisäksi vuonna 2015 hän valmistui taiteen maisteriksi kuvataidekasvatus pääaineenaan. Ennen Rukalle muuttoa Jenni oli muun muassa asunut ja työskennellyt Ruotsissa. ”Etsin aktiivisesti työpaikkaa käytännössä mistä tahansa, jopa Islantiin laitoin hakemuksen. Olisin voinut lähteä mihin vaan, mutta sain Kuusamo-opistolta taideaineiden opettajan työn. Taiteen opettajan töitä tein puolitoista vuotta.”

Hymyilevä Jenni Kujala
Kuva: Maija Koskinen

Rukalla Jenni oli käynyt lapsena paljon, mutta hän ei tuntenut alueelta ketään. Uudelle paikkakunnalle yksin muuttaminen ei jännittänyt Jenniä, joka harrasti muun muassa vaellusta ja vapaalaskua itsekseenkin. ”Oli elokuu, kun muutin tänne. Silloin ei mikään paikka ollut auki eikä täällä ollut missään ketään. Muistan, kuinka juoksin Rukan huipulle aamulenkillä ja mietin, missähän täällä mahtaa olla kuntosali ja onkohan sekään auki. Katsoin maisemaa ja bongasin Rukan kylän, josta sitten löysin kuntosalin. Siellä aulan tiskin takana seisoi minun nykyinen aviomieheni.”

Juha Kujala työskenteli vielä tuolloin Rukakeskuksella. Pari tutustui alkuun kuntosalilla ohimennen jutustellen.

Eräänä päivänä Juha kertoi porotilastaan ja kutsui Jennin käymään poroaitauksella. Alkuun Jenni ei ehdotukselle lämmennyt, mutta pian huomasi kerta toisensa jälkeen lähtevänsä Juhan kelkan kyytiin ja poroja ruokkimaan. ”Sitten yhtenä päivänä Juhan piti lähteä reissuun ja kerroin hänelle, että voin hyvin hoitaa porot yksinäänkin. Juha tiesi, että voi luottaa minuun ja niinpä huolehdin sinä päivänä kaikista tilan poroista itsekseni ja siitä se sitten lähti”, Jenni naurahtaa.

Jennin äiti on kotoisin Kittilästä ja siellä Jenni oli nähnyt lapsena poroja, mutta muuten porojen maailma oli Jennille tuntematon ja poronhoidon hän oppi käytännössä Kujalan porotilalla pororengin töitä tehden. ”Se oli aikamoista ponnistelua silloin, kun kaikki tehtiin käsipelillä eikä silloin ollut mitään laitteita käytössä”, Jenni kertoo.

Kujalan kodalta upea maisema Nissinjärvelle
Kujalan porotilalta on upeat maisemat Nissinjärvelle. Kuva: Maija Koskinen

Kun Jenni ja Juha tutustuivat toisiinsa, oli molemmilla heikoilla kantimilla olevat parisuhteet tahoillaan. ”Olimme molemmat niin sanotusti väärien ihmisten kanssa parisuhteissa. Olen onnellinen, että tutustuimme rauhassa ja etenimme harkiten. Myös 16 vuoden ikäero hieman mietitytti alkuun. Nyt voin sanoa, että olemme todella onnelliset tässä parisuhteessa ja perheenä ja meillä on vahva yhteys”, Jenni kertoo onnellisena.

Rakastan perhettäni, enkä vaihtaisi päivääkään

Jenni ja Juha avioituivat vuonna 2019 Oivangin poroaidalla, josta on tullut heille merkityksellinen paikka. Yhteinen sukunimi oli Jennille tärkeä asia, sillä se alleviivasi yhdessä tekemistä ja yhteisen elämän rakentamista. Juhalla ja Jennillä on yksi yhteinen, puolitoista vuotias poika ja he odottavat toista lastaan. Perheeseen kuuluu myös Juhan aiemmasta liitosta kaksi vanhempaa lasta sekä porokoira Naava ja suomenlapinkoira Kiela. ”Myös porot ovat osa meidän perhettä”, Jenni kertoo.

Porotalouden suurin tulonlähde on perinteisesti lihan myynti, vaikka matkailu tuokin nyt suurimman osan tuloista. ”12-vuotiaana olin päättänyt lopettaa lihansyönnin kokonaan. Nykyään syön meidän itse tuottamaa poronlihaa. Porot saavat liikkua vapaina puhtaassa luonnossa ja syödä puhdasta ravintoa metsistä”, Jenni kertoo.

Myöskään yrittäjäksi Jenni ei olisi halunnut aikanaan ryhtyä, mutta nyt Jenni on tyytyväinen, kun pääsee toteuttamaan itseään luovasti ja tekemään yhdessä perheen kanssa.

”Monien vanhemmat aina varoittelevat ennen pohjoisen reissuja, että niinköhän sieltä löytyy poromies, joka vie vaimokseen. No, minulle tämä vitsi ei sitten ollutkaan vitsi”, Jenni naurahtaa.

 

Koulutus, taide ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä

Jos Jenniä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, monella tulisi varmaankin ensimmäisenä mieleen ”monipuolinen”. Vankan ammattitaidon omaava Jenni on perinyt terveen itseluottamuksen ja luoton omiin kykyihin vanhemmiltaan, eikä hän ole pelännyt tavoitella unelmiaan. Koulutukseltaan Jenni on teollinen muotoilija ja kuvataiteen opettaja. ”Minun osaamisalueeni ovat tukeneet täydellisesti elämääni poronhoidon ympärillä.  Enpä olisi opiskelijana aavistanut, että pääsen toteuttamaan osaamistani juuri porojen parissa”, Jenni kertoo. 

Kujalan porotila alkoi tarjota palveluita matkailijoille vuonna 2017. ”Silloin tuotteistimme palveluitamme ja ryhdyimme myös toden teolla panostamaan vastuulliseen poromatkailuun. Koulutustaustastani on ollut monin tavoin hyötyä palveluitamme kehitettäessä”, Jenni kertoo. 

Opinnot muotoilun parissa ovat tuoneet valtavasti hyvää Jennin elämään. Jenni toivoisikin, että teollisen muotoilun opiskelijat ymmärtäisivät, miten laajasti erilaisia mahdollisuuksia koulutus tuo tullessaan.

”Olen suunnitellut ja toteuttanut muun muassa Kujalan porotilan matkailupalvelut, sisustukset, nettisivut ja markkinointimateriaalit, ihan kaikki. Olen piirtänyt uuden vasta rakentuvan porokeskuksen pohjan sekä kaiken mitä se tulee sisältämään, samalla huomioiden esimerkiksi materiaalit, turvallisuuden ja asiakkaiden kohtaamisen. Me muotoilijat ymmärrämme, mistä asiakas haluaa tulla sisään ja miten painava oven pitää olla. Ymmärrämme myös, miten palvelupolut toimivat ja toisaalta osaamme fyysisesti käsitellä erilaisia materiaaleja”, Jenni kertoo. 

Ja toden totta, kun Kujalan porotilan yksityiskohtia tarkastelee nettisivuilla tai vaikkapa upeassa, vaaran laella sijaitsevassa kodassa, Jennin käden jäljen näkee. Kodan seinillä on aseteltuna tilan historiasta kertovia esineitä ja kuvia, lattiaa koristavat poron koparoiden muotoiset liukuesteet, ja upea maisema Nissinjärvelle avautuu samalla, kun avaa terassin oven. Yksityiskohdat kertovat suunnittelutyön tasokkuudesta. 

Kujalan porotilan tunnelmallinen kota sisältä kuvattuna
Kielan kota on tunnelmallisesti sisustettu. Kuva: Maija Koskinen

Nyt Kujalan porotila tekee uuden aluevaltauksen, kun tilalle rakentuu matkailupalveluja tukeva porokeskus. Rakennukseen tulee muun muassa kahvila ja tilat mahdollistavat käsityö- ja taidepajojen sekä myymälän ylläpidon. 

”Haluan pitää taidepajoja heille, jotka saavat taiteesta energiaa samalla tavoin kuin minä saan. Työpajoissa voimme esimerkiksi maalata tai tehdä nahasta ja poronsarvista käsitöitä. Itse tehty aito poronnahkainen koru on tuhat kertaa parempi matkamuisto, kuin halpa kiinalainen krääsä”, Jenni toteaa. 

Jennin maalaama porotaideteos Kujalan perheen kotona
Jennin maalaama taideteos, jossa yksi Jennin rakkaimmista poroista, Pikku Pete Jäbäleissön. Kuva: Maija Koskinen

Palvelurakenteiden lisäksi Jennin visuaalisuus ja kädentaidot näkyvätkin vahvasti hänen taiteessa, jota on esillä Kujalan porotilalla. ”Minulle taide merkitsee hyvinvointia ja rauhoittumista. Minulle on myös tärkeää käyttää taidettani viestintään ja käyttää värejä. Tuntuu, että olen löytänyt taiteellisesti sen oman juttuni”, Jenni pohtii.

Nyt tuon teoksillani poronhoidon kulttuuria näkyväksi

Jenni on tuonut taiteen avulla hyvinvointia myös muille, esimerkiksi olemalla mukana syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten taidehankkeessa.

Jenni piirtää ja maalaa porotaidetta. Piirrokset ovat realistisia lyijykynäpiirroksia poroista, mutta myös yllättävin värivalinnoin luotuja maalauksia. Lisäksi hän käyttää sarvia ja nahkaa käsitöissään. Kuusamossa Jennin taidetta on esillä muun muassa keskustassa sijaitsevassa Ravintola talonpöydässä. ”Oli myös todella hienoa nähdä televisiossa Jennin tekemät poronnahkaiset korvakorut eräällä poliitikolla merkittävässä tapahtumassa. Jenni on todella taitava käsityöläinen ja taitelija”, puoliso Juha kommentoi. Jennin taidetta voi ihastella Instagramissa @jennikujalareindeerart –tilin takaa. 

Jenni Kujala pitää kädessään Poromies-lehteä, jossa on hänen kuva hänen taideteoksestaan.
Jennin taidetta on nähty myös Poromies-lehdessä. Kuva: Maija Koskinen

Jenni tekee taidetta myös tilaustyönä. Muun muassa erilaiset paliskunnat, eli porhonhoitoalueen paikallisorganisaatiot, ovat tilanneet Jenniltä taidetta esimerkiksi eläköitymislahjaksi. ”Tyypillisesti poronhoidon maailma on ollut miesten maailma, jossa naisilla on ollut hyvin vähän sananvaltaa tai näkyvyyttä. Tilanne on viime vuosina muuttunut ja erilaisissa tapahtumissakin näkyy nykyään enemmän naisia. On myös melko yleistä, että poromiehellä on korkeakoulutettu vaimo, joka on aktiivisesti mukana porotöissä. Olen ollut tyytyväinen siihen, että taiteeni on noteerattu myös poronhoidon piireissä, enkä ole enää ”vaan” poromiehen vaimo, vaan myös omalla osaamisellani on merkitystä. Nykyään myös minua katsotaan silmiin, kun keskustellaan porukassa.” 

Jennin suurin ihailija on hänen aviomiehensä. ”Jenni keksii ja suunnittelee uusia projekteja ja minä sitten toteutan niitä parhaani mukaan. Jenni on tuonut porotilalle uskomattoman paljon hyvää ja yhdessä tekeminen on saumatonta ja toimivaa”, Juha kertoo onnellisena. 

”Juha on ystävällinen kaikille, huomioonottava ja luotan häneen täysin. Meidän osaamisalueet synkkaavat Juhan kanssa tosi hyvin”, Jenni kehuu aviomiestään. 

 

Viestintää ja vastuullisuutta

”Porot olivat täällä jo kauan ennen ihmistä”, Jenni toteaa. Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi Jenni valokuvaa tilan poroja ja jakaa ahkerasti upeita kuvia sekä tietoa porojen elämästä Instagramissa. ”On tärkeää, että perinteistä poronhoitoa tuodaan näkyväksi. Se vähentää ennakkoluuloja alaa kohtaan.” 

Poroja ilta-auringossa
Keskikesällä poron vasat korvamerkitään. Kuva: Maija Koskinen

Pohjoisessa Suomessa on tyypillistä, että porotalous jakaa mielipiteitä. Suuri osa pohjoisen asukkaista pitää poroja osana pohjoisen elämää, katukuvaa ja luontoa, mutta erityisesti autoilijat saattavat kokea porot rasitteena. ”Jos liikennerajoitusten mukaan ajaa, niin kyllä pääsääntöisesti poroihin ehtii reagoida”, Jenni toteaa. Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä ja kiireellä ei kannata muutenkaan lähteä ajamaan. Alueella liikkuvat turistit puolestaan kokevat porot yleisesti positiivisena lisänä paikallisessa katukuvassa ja jäävätkin mielellään ottamaan esimerkiksi kuvia sarvipäistä. Myös pihoille saapuvat porot aiheuttavat ihmetystä, hauskoja tilanteita ja toisaalta myös närää. Toisinaan porot saapuvat pihalle kesken juhlien ja joskus kesäkukat päätyvät parempiin suihin. Moni paikallinen ottaa tilanteet huumorilla vastaan.

”Joskus ollaan käyty Juhan kanssa korjaamassa porojen aiheuttamia vahinkoja erään perheen vanhempien kerrottua porojen syöneen heidän kasvimaaltaan vihanneksia. Saavuttuamme paikalle perheen pienet lapset kuitenkin kertoivat, että ei ne porot oikeasti olleetkaan syöneet niitä vihanneksia”, Jenni kertoo. 

Jenni kertoo kokeneensa ajoittain erikoisia ja ikäviä tilanteita sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät edes tunne häntä tai hänen perhettään. Negatiivinen suhtautuminen on liittynyt poroihin. ”Haluamme avoimesti kertoa perinteisestä poronhoidosta ja vähentää sitä kautta ennakkoluuloja. Järjestämme vierailuja porotilallamme ja esimerkiksi vasojen korvamerkkien tekoa on mahdollista tulla katsomaan. Uskon, että moni ennakkoluulo johtuu tietämättömyydestä”, Jenni kertoo. 

Poronhoitoon osallistutaan monesti koko perheiden voimin.
Kuva: Tommi Helin

Kujalan porotilalla panostetaan vastuullisuuteen. Juha Kujala toimii porotilamatkailuyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistyksellä on suunnitteilla aito porotila-merkin luominen, jonka avulla perinteinen poronhoito voidaan erottaa turistien tarpeisiin suunnitelluista palveluista, joissa ei noudateta perinteisen poronhoidon valistunutta perimätietoa. Porotilalla vastuullisuus liittyy niin eläinten kohteluun, ympäristön huomiointiin kuin myös vaikkapa veden ja energian käyttöön. Perinteisen poronhoidon edellytys on puhdas luonto ja terveet eläimet, joten ympäristöasiat ovat alalla tärkeitä.  

Moni vastuulliseksi koettu toiminta on jo toteutunut perinteisen poronhoidon puitteissa pitkään, mutta nyt tiedot löytyvät kirjoista ja kansista. ”Olemme saaneet Green Activities –sertifikaatin, joka perustuu luonto- ohjelmapalvelualalle suunniteltuihin ympäristökriteereihin, niiden noudattamiseen ja raportointiin.”

”Vastuullisuus on tärkeä osa toimintaamme ja pyrimme kehittymään jatkuvasti. Toivoisimme alalle valveutuneempaa toimintaa. Koemme myös, että ei ole eläinten kannalta oikein esimerkiksi pitää poroja pienessä aitauksessa ympäri vuoden, koska se ei ole poroille luonnollista toimintaa. Tätä kuitenkin tapahtuu esimerkiksi matkailupalvelujen yhteydessä”, Jenni toteaa. 

Miten sitten Kujalan omalla tilalla saattaa olla poroja kesällä, vaikka tähän aikaan porot kulkevat vapaina? 

”Meidän porot tulevat ja menevät kesällä ja ne saattavat käydä jopa sadan kilometrin päässä. Ne tietävät, että täällä niillä on turvallista olla ja saattavat piipahtaa visiitille. Lisäksi esimerkiksi tiineet vaatimet eli naarasporot saattoivat jäädä keväällä tänne vasomaan, vaikka ne olisivat jo aika päivää sitten päässeet talviaitauksesta vapaaksi luontoon. Tänä kesänä meillä on täällä myös pari vasaa tuttipulloruokinnassa. Vasojen emot ovat löytyneet kuolleena”, Jenni kertoo. 

Poron vasa syömässä heinää
Pieni poron vasa jäi orvoksi ja on kesän ajan ruokinnassa Kujalan porotilalla.

”Toivoisimme myös keskustelua muidenkin alojen kohdalla, joissa eläimet ovat osana elinkeinoa. Yksi tällaisista aloista on petoeläinten, kuten karhujen, kojukatseluun liittyvä toiminta. Kojukatselu perustuu petoeläinten ruokintaan, joilla eläimet houkutellaan kuvauskojun äärelle haaskalle.”

”Ruokinnan avulla petoeläinten pentueet kasvavat ja eläimet laiskistuvat helpon ruuan takia. Olemme nähneet läheltä, miten petojen lisääntynyt määrä vaikuttaa poronhoidon lisäksi myös muuhun paikalliseen elämään. Itärajan tuntumassa kulkiessa karhut saattavat seurata ihmistä luullessaan, että kaikki kuljettavat niille helppoa ruokaa. Pelkäämme, että on vain ajan kysymys, milloin sattuu vahinkoja muillekin kuin poroille”, Jenni kertoo. 

 

Onnellista elämää ilman tylsiä hetkiä 

 Jennin elämää raamittavat tällä hetkellä poron vuosikello, rakkaus omaa miestä ja perhettä kohtaan sekä oma aika taiteen parissa. Poronhoitoa perhe ei näe työnä, vaan elämäntapana. ”Koko perhe osallistuu poronhoitoon ja hommaahan tässä riittää. Vaikka tilan ylläpito on ajoittain rankkaa ja vaativaa, on se myös palkitsevaa. On ihan parasta, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa oman perheen kanssa. On myös ihanaa viettää paljon ulkona luonnossa”, Jenni kertoo. 

Jenni Kujala ja taustalla rakentuva uusi porokeskus
Jenni Kujala ihmettelemässä valmistuvan porokeskuksen juuri pystytettyjä seiniä.

Syksystä tulee merkityksellinen Kujalan perheelle. Perheenlisäys ja uusi porokeskus tuovat elämään uusia tuulia. Porotilalle saadaan myös palkattua lisää työntekijöitä esimerkiksi oppaiksi ja porokeskukselle. ”Toivon, että uusien työntekijöiden myötä jäisi enemmän aikaa ihan vaan perheen kesken oleiluun ja ulkoiluun. Toivon myös, että voisin järjestää aikaa omalle taiteelleni sekä taidepajoille, joita voisin pitää matkailijoiden lisäksi myös paikallisille. Olisi mukava siinä samalla myös tutustua paremmin alueella asuviin, omanhenkisiin ihmisiin, joille taide on lähellä sydäntä”, Jenni kertoo tulevasta. 

Joskus tulevaisuudessa vanhalla iällä Jenni toivoo asuvansa porotilalla rakkaiden ihmisten ympäröimänä ja elävänsä taiteilijan elämää. ”Silloin varmaan näytän ulkoisestikin taitelijalta”, Jenni naurahtaa. 

Jennin ja Juhan kotona on vanha keinutuoli, jossa niin Juha, kuin hänen isoisoisänsäkin on lapsena keinunut. ”Siinä meidänkin lapset keinuvat ja jatkavat suvun perinteitä”, Jenni kertoo onnellisena. 

Poron vasa makaa heinillä aikuiset porot vieressä
Kuva: Maija Koskinen