Mari muutti maatilalle Posiolle ja päätyi paimenkoirien kouluttajaksi

Marin tarina

Aina kun Mari Paju kävi kavereiden luona Rukalla, olisi hän halunnut jäädä sille tielle. Kun tuli tilaisuus muuttaa Posiolle, ei asiaa tarvinnut kahdesti miettiä.

Ensimmäisenä pihaan ajaessa huomaa uskomattoman maiseman. Riisitunturin vaarajonot avautuvat ison pellon takaa. Hevoset juoksevat metsän reunalla ja lampaat laiduntavat keltaisen omakotitalon vieressä. Leevi-kissa venyttelee lehtikasassa pihakoivun alla.

Melkoinen maalaisidylli. Mari Pajulle se on sekä koti että työpaikka. Hän muutti Posiolle Jaksamon kylään miehensä kotitilalle kolme ja puoli vuotta sitten Mikkelistä.

Pihatien vieressä häkissä haukkuu viisi bordercollieta. Kun Mari menee avaamaan häkin oven, ne hiljentyvät ja istuvat sievästi rivissä. Vain Harry, jonka nimen Mari sanoo, hyppää häkistä ulos.

Maatilan töiden lisäksi Mari alkoi tarjota viime keväänä paimenkoirakoulutusta sekä lampailla että naudoilla – nautapaimennusta Harjulan tila tarjoaa ainoana koko Pohjois-Suomessa.

”Ensimmäinen koira meille tuli kun olin 6-vuotias, Belgianpaimenkoira Falco jonka kanssa isäni harrasti agilityä ja minä roikuin kentän reunalla usein matkassa”, Mari kertoo.

”Ensimmäisen oman koirani, bordercollie Jessen, ostin 14 vuotta sitten. Siitä lähtien olen harjoitellut kouluttamista, agilityä ja tokoa. Ensimmäinen työkoirani Sutkin ostin silloiselle työpaikalleni Mikkeliin lypsykarjatilalle seitsemän vuotta sitten ja paimennus vei mennessään .”

Eläintenkouluttajan ammattitutkinnon Mari suoritti vuonna 2012. Pikku hiljaa kasvoi myös halu päästä touhuamaan eläinten kanssa väljemmille vesille.

Vähemmän tallattuja polkuja

Posion luonto oli Marille yksi tärkeä syy muuttoon. Aina kun hän kävi lomalla Rukalla, olisi hän halunnut jäädä sille tielle.

”Kun kumppani löytyi ja samalla mahdollisuus muuttaa Posiolle, ei sitä tarvinnut kahdesti miettiä.”

Mari kertoo käyvänsä vain harvoin turistien suosimilla paikoilla, kuten Riisitunturin kansallispuistossa tai Korouoman rotkolaaksossa.

”Lähdemme yleensä vain seikkailemaan metsään. Menit minne vain, löytyy täältä hienoa luontoa. Etelä-Suomeen verrattuna metsä on helppokulkuista myös kesällä.”

Silloin jos tulee vieraita, esitellään toki kansallispuistoa ja muita liikuntapaikkoja.

”Posiolla pidetään hiihtoladut hyvässä kunnossa, kuntosali on uskomattoman hyvä ja Kirintövaarassa pääsee keväällä laskettelemaan”, Mari luettelee.

Perhe pitää jalat maan pinnalla

Kun Marilta kysyy muuton myötä syntyneistä haasteista, on hänen vaikea keksiä mitään.

”Tyydyn todella vähään. Posiolta löytyy kaikki, mitä tarvitsee ja jos ei löydy, saa sen netistä tilattua tai lähikaupungeista haettua.”

Suurin osa kavereista ja osa perheestä, kuten Marin kaksi vanhinta lasta, asuvat edelleen Mikkelissä, mutta vierailuja tehdään usein puolin ja toisin.

”Näemme toisiamme joka kuukausi. Kesällä ja lomilla pidemmät pätkät.”

Perhe on se, mikä pitää Marin maan pinnalla. Tällä hetkellä kotona on 1,5 vuotias Inari-tyttö ja uusi vauva on syntymässä vuodenvaihteessa.

”Kaikelle muulle on ihan sama, kunhan perheenjäsenillä on kaikki hyvin”, Mari kiteyttää.

Yhtä asiaa hän kuitenkin toivoo. Posion päiväkotiin on Jaksamolta 20 minuutin matka, joten maatilan arkeen kuljetukset kaksi kertaa päivässä eivät sovi.

”Yritän järjestää muiden perheellisten kyläläisten kanssa perhepäivähoitopaikkaa. Jos se ei onnistu, täytyy lapsi viedä vain muutamana päivänä viikossa hoitoon.”

Tilalliset pitävät yhtä

Koska maatilan elämä on sitovaa, useimmiten omien harrastuksien ja kavereiden löydyttävä läheltä.

Marin mukaan Jaksamon muiden tilallisten kanssa on hyvä yhdessä tekemisen henki. Ilot ja surut jaetaan. Palveluksia tehdään puolin ja toisin. Rehutkin tehdään yhteistyössä.

”Naapurin tilalliset ovat lapsen kummeja. Kun ehditään, vietetään illanistujaisia tai käydään lenkillä”, Mari kertoo.

Yksinäistä ei ehdi tulemaan, kun ympärillä pyörii sekä ihmisiä että eläimiä. Eläinten kanssa Marin mukaan on parasta se, että ne ovat aina aidosti omia itsejään.

”Niiden kanssa ei tarvitse arvailla, vaan ne ovat puhtaasti sitä, mitä olet niistä kouluttanut.”