Teksti: Jaana Haapaluoma-Höglund
Kuvat: Vesa Ranta
Lähellä Kuusamon keskustaa, Tolpanniemessä, on tavallisen näköinen rivitaloyhtiö. Ovien vieressä nököttää lasten pihaleluja.
Pianonsoiton opettaja anna Lindholm-Ordaz tulee avamaan oven, ja heti olohuoneessa odottaa yllätys: olohuoneen laajoista ikkunoista avautuu järvinäkymä. Valo säteilee kirkkaasti mutta pehmeästi sisään asuntoon.
”Tämä on aitiopaikka, josta saa ympäri vuoden katsella. Kesällä katsotaan järvelle, ja talvella ihastellaan revontulia”, Lindholm-Ordaz toteaa hymyillen.
Järvelle ei pääse kesällä juuri uimaan, mutta veden liplatus kuitenkin rauhoittaa mieltä.
Arkisena maanantaiaamuna Lindolm-Ordaz on kotona puolisonsa, viulunsoitonopettaja Claudio Ordazin ja pariskunnan nuorimman pojan, 5-vuotiaan Eliaksen kanssa. Vanhempi poika Emil sen sijaan ei ole paikalla, sillä hän opiskelee Aalto-yliopistossa sähkötekniikkaa. Elias tekee olohuoneessa hamahelmillä Iron Man -hahmoa, kun Anna ja Claudio kertovat elämästään. Pianon- ja viulunsoiton opetus alkaa vasta kello 13, joten nyt on vielä leppoisampaa aikaa haastattelulle.
Pariskunta ei ole aina asunut luonnon lähellä järven vierellä. Tarina alkoi Tallinnasta, jossa Anna ja Claudio opiskelivat musiikkiakatemiassa. Claudio oli lähtöjään Chihuahuasta Pohjois-Meksikosta, Anna taas Kuopiosta. Pitkät keskustelut kahviloissa saivat aikaan syvemmän tuttavuuden. Molempien suvuissa oli muusikoita jo monessa eri polvessa, joten musiikin vaikutteet ihmisen sisimpään kiinnostivat molempia.
”Lopulta savolainen nainen sanoi, että nyt sinä tulet Suomeen minun kanssani. Ei ole vaihtoehtoja”, Claudio sanoo pilke silmäkulmassaan.
Muutto Suomeen tapahtui vuonna 2009, mutta Claudio jatkoi pitkään reissutöitään musiikkiyliopistoissa ja orkestereissa ympäri maailman. Anna työskenteli pianonsoiton opettajana Savonlinnan musiikkiopistossa ja myöhemmin Jyväskylän konservatoriolla, mutta hänellekin tuli työtarjouksia esimerkiksi Yhdysvalloista.
”Oltiin koko ajan valmiudessa, että lähdetäänkö vai jäädäänkö. Välillä olin niin lähellä suostua, että myytiin koti ja ehdin myydä oman pianonikin”, Anna muistelee.
Käänne tapahtui vuonna 2020. Perhe asui Vantaalla, mutta Annan työt olisivat jatkuneet hoitovapaan jälkeen eri kaupungissa. Vanhempi poika opiskeli Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kansainvälisessä IB-lukiossa. Claudio taas olisi jatkanut reissutöitään.
”Tuntui, että perheemme leviää pieniksi osasiksi, ellemme nyt muuta jotakin. Pandemian alettua olikin aikaa selata työnhakuilmoituksia, jolloin huomasimme, että Lapissa Kemijärvellä olisi pianonsoiton ja viulunsoiton opettajien paikat auki.”
Anna ei ollut ikinä käynyt Oulua pohjoisemmassa, eikä hän ollut koskaan tuntenut erityistä paloa muuttaa Lappiin. Nyt pohjoinen kuitenkin kuulosti paikalta, johon liikkuva perhe voisi asettua.
”Sitä paitsi pandemiakeväänä ei vielä tiedetty, onko tilanne ikuinen vai ohimenevä. Oli turvallisempaa olla päivätöissä”, Anna sanoo.
Niinpä yhden iltapäivän aikana pariskunta päätti: lähdetään pohjoiseen. Anna epäröi enemmän, Claudiosta taas oli heti mukava ajatus asettua pohjolaan.
”Ajattelin, että täällä on turvallista ja rauhallista lasten kasvaa. Meksikossa sen sijaan on melko levotonta. Lisäksi halusin olla vähemmän reissutöissä ja enemmän lasteni kanssa. Etteivät he sitten isona mieti, että missä se isä aina oli.”
Työhaastatteluissa käytiin ja paikat saatiin. Parin vuoden päästä samankaltaiset opettajanpaikat tulivat auki Koillismaalle, Kuusamoon. Kaupunki houkutteli nyt Annaa ja Claudiota, koska se on kokoisekseen hyvin eläväinen. On harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuritapahtumia.
”Kuusamo-talo on tämän kaupungin sydän, ja siellä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia eri ikäisille ja eri yleisöille. Sitä paitsi pianistina pelkästään jo konserttisalin Steinway-flyygeli olisi voinut olla syy muuttaa tänne”, Anna naurahtaa.
Aloitettuaan työt pariskunta huomasi, että Kuusamossa on paljon lapsia piano- ja viuluharrastuksen parissa.
”Myös vanhemmista huokuu se, että he arvostavat lasten musiikinsoittoa”, Anna sanoo.
Pian Kuusamoon muuton jälkeen Annaa ja Claudiota kannustettiin perustamaan Kuusamoon kamarimusiikkifestivaali. He nimittäin kuulivat, että kaupungin kulttuuritapahtumia voisi vielä entisestään kehittää.
”Ryhdyimme heti töihin ja perustimme festivaalin suoraan ensimmäisenä kesänä”, Claudio sanoo.
Kuusamon kamari järjestetään nyt toista kertaa heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Se on jakautunut eri kyliin, kuten Iivaaraan, Vuotunkiin ja Virkkulaan.
”Ne ovat olleet tosi suosittuja tapahtumia. Konsertit on otettu kaikissa paikoissa hyvin vastaan”, Anna kertoo.
Päätöskonsertti pidetään Kuusamossa. Tänä vuonna päätöskonsertissa kuullaan ensimmäistä kertaa Kuusamon kamari-jousiorkesteria.
Normaalina työpäivänä pariskunta herää, hoitaa juoksevia asioita, suunnittelee opetusta ja tarpeen tullen kamarimusiikkifestivaaliakin. Kun opetus alkaa, Elias menee muutamaksi tunniksi vuoropäiväkotiin.
Kahtena päivänä viikossa Anna vierailee opettajana Posiolla. Kuten Kuusamossa, myös Posiolla on paljon innokkaita musiikin harrastajia ja kuuntelijoita, Anna kuvailee. Kun Posiolla pidetään konsertteja, ihmisiä on paikalla kunnanjohtajaa myöten.
Sitä paitsi työmatkat Posiolle ovat mukavia.
”Kun ajelee tunnin verran, niin pää tyhjenee kaikesta turhasta. Voi vain keskittyä ajamiseen ja ihastella luontoa”, Anna sanoo.
Pianon- ja viulunsoitonopettajan vuodenkierrossa oppilaiden ja opettajien yhteiset esiintymiset ovat merkityksellisiä. Esimerkiksi kevätkonsertteja valmistellaan pitkään. Pariskunta ajattelee, että esityksen aikana kaikki tuntevat olevansa yhtä, samassa flow’ssa. Musiikki on kuin ihmisoikeus, sillä se on universaali kieli, jonka kautta voi välittää tunteita ja ajatuksia.
”Aloitimme myös musiikkiopistossa Ohton eli Oikein hauskan tenavaorkesterin, jossa opitaan yhteissoittoa paitsi soittamalla, myös pelaten ja leikkien. Monet ovat vielä aika alussa soittoharrastuksessaan, mutta tarvittaessa ryhmää vahvistetaan eri-ikäisillä ja -tasoisilla oppilailla. Ryhmässä kaikilla on jokin oma, tärkeä rooli”, Anna kertoo.
Ennen lähtöä Annan ja Claudion työpaikalle Claudio ja Elias soittavat pyynnöstä vielä hetken viulua. Elias on opetellut viimeksi Hämä-hämähäkin.
Annan ja Claudion työhuoneet sijaitsevat Kuusamo-talolla samassa kohdassa eri kerroksissa. Claudio esittelee inspiraatioseinäänsä, josta häntä katsovat jotkut hänen musiikillisista esikuvistaan. Kuvissa poseeraavat kuuluisat muusikot, kapellimestarit ja oopperalaulajat.
Ilmoitustaululla ilahduttaa musiikkikerhon lasten jättämä kortti.
”Olet huumorintajuinen ja kiva opettaja”, lapussa lukee.
Ei avoimia työpaikkoja.
