Ritvan tarina

Kaksikymmentä vuotta Ritva Korpihilla (ent. Kokko) on kypsytellyt yritystään Korpihillaa Tolvan kylässä Posiolla. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta nyt moni unelma on saavutettu ja mukaan mahtuisi myös muita kehittämään toimintaa. 

Se pitää osata löytää, sen eteen pitää tehdä hieman töitä, mutta palkintona on paljon mehevämpi ja makeampi maku – sellainen on Korpihilla. Posion Tolvan kylässä, aivan Riisitunturin kupeessa sijaitseva artesaaniherkkuja valmistava yritys.

Korpihillan perustaja, Ritva, tarjoilee iloisena teetä ja raparperipiirakkaa antiikkisten huonekalujen keskellä. Pellavainen mekko hulmuaa, kun hän ravaa keittiön ja salin välillä. Kun hän malttaa istahtaa, tarinaa riittää.

”Marja on kypsynyt”, Ritva kuvailee Korpihillan kaksikymmenvuotista taivalta. Luonnon antimista valmistetuista artesaanituotteista on tullut valtakunnallisesti palkittuja, hillamarmeladeja tarjoillaan valtionpäämiehien tapaamisissa ja Kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa on maistanut jopa Barack Obama.

Korpihillan vieressä sijaitsevalla Riistitunturin kansallispuistossa käy vuosittain lähes satatuhatta kävijää, ja Ritvalla on siinäkin sormensa pelissä.

Rankkaa ja palkitsevaa kuin hillojen poimiminen 

Helppoa ei aina ole ollut, ja juuri siksi yrityksen nimi onkin niin kuvaava. Kaikki alkoi eräästä automatkasta, jonka Ritva teki isänsä kanssa Ranualta Ouluun. Kaikki, jotka ovat tämän matkan joskus taittaneet, tietävät, että auton ikkunasta näkyy suurimman osan ajasta pelkkää suota. Se on Ritvan lapsuuden mielenmaisema. Hän katsoi suolle ja sanoi isälleen: perustan yrityksen, jonka nimi on Korpihilla.

”Se oli parasta, mitä lapsena tiesin. Piti tehdä hirveästi töitä ja rämpiä suolla pitkiä matkoja, mutta palkinnoksi raatamisesta sai mukavan summan rahaa, kun hillat sai myytyä”, Ritva kertoo.

Sopivaa paikkaa ja aikaa Ritva odotti useita vuosia, kunnes eteen sattui Tolvan kylässä myytävänä ollut vanha kyläkoulu. Siellä kaikki palaset loksahtivat paikoilleen sijaintia ja kaunista pihaa myöten. Pohjana yrityksen perustamiselle Ritvalla oli hotelli- ja ravintola-alan koulutus sekä eräkokkikurssi.

Kahvittelun lomassa Ritva osoittaa yhtä salongin nurkista. ”Tuolla nukuin pahvilaatikoiden keskellä. Yläkertaan ei päässyt, koska siellä oli paljastunut vesivahinko lattiarakenteissa, eikä korjaamiseen vielä ollut varaa.”

Kovilla talvipakkasilla Ritva käytti neljä tuntia päivästä puiden raahaamiseen ja pönttöuunien lämmitykseen. ”Jossain vaiheessa käytin työttömyyskorvauksen kattiloihin ja aloin keittää marmeladia”, Ritva muistelee.

Kun Ritvan yritys oli alkuvaiheessa, hän mietti, miten Rukan turistit saisi käymään puolen tunnin matkan päässä keskellä ei mitään. Vastaus löytyi vieressä sijaitsevasta Riisitunturin kansallispuistosta, joka oli saanut kansallispuiston statuksen jo vuonna 1982, mutta 90-luvulla sinne ei johtanut edes kylttejä. Ritva haki Tolvan mukaan kylämatkailuhankkeeseen, jonka kautta rahoitettiin kyltit Riisitunturille.

Kun lähemmäs tunturia myöhemmin vielä rakennettiin tie, väki alkoi toden teolla löytää Riisitunturin. Näin paikka muuttui vuosikymmenien saatossa kyläläisten omasta salaisuudesta yhdeksi Suomen tunnetuimmista retkikohteista – ja samalla turistit löysivät myös Tolvan ja Korpihillan.

Apukäsiä yrityksen kehittämiseen 

Vahvan vision avulla Ritva on vuosikymmenien saatossa muovannut Tolvan vanhan kyläkoulun valtakunnakseen. Pienessä entisessä luokkahuoneessa on pullotettu satoja tuhansia kuusenkerkkäjuomia käsipelillä, kunnes viime vuonna juomien tuotanto siirrettiin Tervolaan.

Se on vapauttanut tilaa sekä fyysisesti että henkisesti Tolvassa sijaitsevan kahvilan tulevaisuuden miettimiseen. Tällä hetkellä kahvila ja herkkupuoti ovat avoinna vain kesällä ja ruskasesonkina.

Halua pitää kahvilaa auki useammin ja ideoita sen kehittämiseen Ritvalla riittää – vain apukädet puuttuvat. Ritva etsii yritykseensä monenlaisia työntekijöitä: kokkeja, leipureita, kahvilatyöntekijöitä, mutta myös jotakuta, joka voisi kehittää koko yrityksen toimintaa. Ilmoille lentelee ajatuksia bed and breakfastista, ohjelmapalveluista Riisitunturiin, hääkuvauksista, kalastusretkistä Kitkalle, retriiteistä ja yrttikylvyistä. Vain mielikuvitus on rajana.

”Välttämättä ei tarvitse edes kokemusta alasta, kunhan on vahva visio ja esteetikko, jonka kanssa voisimme ottaa yhdessä seuraavan askeleen Korpihillan tarinassa”, Ritva kuvailee.

Mitä ominaisuuksia sellaisessa henkilössä sitten pitäisi olla? Mikä Ritvan on pitänyt maan pinnalla ja Tolvassa kaikki nämä vuodet?

”Yrittäjänä täällä auttaa periksiantamaton ja optimistinen luonne. Työntekijöille hyviä ominaisuuksia ovat joustavuus ja se, että tykkää vaihtelevasta työstä, eri vuodenajoista ja sesongeista ja että on tietysti asiakaspalveluhenkinen”.

”Unelmointi on lopulta se, joka minut on pitänyt maan pinnalla. Täällä olen saanut toteuttaa visioni.”

Jotain Ritvan omistautumisesta yritykselleen kertoo myös se, että tänä vuonna hän vaihtoi sukunimensä virallisesti Korpihillaksi.

”Ajan saatossa kaikki alkoivat kutsumaan minua Korpihillan Ritvaksi, joten se tuntui luonnolliselta”, Ritva hymyilee ja kaataa lisää teetä ruusuilla kuvioituun kuppiin.

Yrittäjänä täällä auttaa periksiantamaton ja optimistinen luonne.