Kestävän kehityksen työt ja talvinen luonto houkuttelivat Antin Posiolle
Antin tarina
Antti Pöysä on kahdessa vuodessa kolunnut ison osan Posion vaaroista ja vesistöistä. Luonnonläheinen elämä ja työ kestävän kehityksen parissa sopivat hyvin yhteen.
Helsingissä asuessaan Antti Pöysä kaipasi lunta ja hiihtoa. Kun hän muutti Posiolle tammikuussa 2019, oli siellä sattumoisin meneillään lumisin talvi aikoihin.
“Mökin katolla oli niin paljon lunta, että koko mökki natisi välillä kuin vanha puulaiva kovassa myrskyssä. Kun lumet tiputettiin katolta, ei ikkunoista nähnyt enää ulos.”
Antti päätti ottaa lumesta kaiken irti. Syntyi idea projektista, jossa hän tulisi käymään niin monella posiolaisella vaaralla kuin mahdollista. Koska hän oli juuri aloittanut työt Posion kunnan hanketyöntekijänä, vaarojen valloitus pääsi osaksi Posion matkailun sosiaalisen median kanavia. Päivityksiin voi tutustua aihetunnisteella #posionvaaratkahdessavuodessa.
“Posiolle kannattaa ehdottomasti tulla vapaalaskemaan. Vaaroja on valtavasti ja tuntureitakin muutama”, Antti suosittelee.
“Olen vasta hankkinut niin sanotut randosukset ja alkanut kiipeämään mukavasti ylös posiolaisia vaaroja ja laskemaan niitä alas. Aikaisemmin olen käyttänyt samaan hommaan metsäsuksia. Olisi kannattanut vaihtaa aikaisemmin parempiin välineisiin!”
Nautintoa niukkuudesta
Kun Antilla oli suoritettuna tutkinto kansainvälisestä liiketoiminnasta Saksassa ja kestävästä kehityksestä Portugalissa, hän mietti seuraavaa askelta urallaan.
“Posiolla kiinnosti matkailun kestävä kehittäminen, johon liittyviä töitä olen tehnyt aikaisemmin Pyhä-Luostolla ja Fiskarsin ruukissa.”
Posiolla Antti on saanut työssään esimerkiksi edistää posiolaisten vesistöjen hoitoa vesistökunnostushankkeen kautta. Hän on onnellinen siitä, että hankerahoituksissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota hankkeiden vaikutuksiin luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen.
“Ehkä maan pinnalla pysyminen tarkoittaa minulle sitä, ettei tavoitella tähtiä taivaalta, vaan nautitaan niukkuudesta.”
“Luonto on ollut täällä kauan ennen kun ihmisestä tuli osa luontoa.”
Hiekkarantoja ja erämaata
Posion luonto tarjoaa harrastusmahdollisuuksia ympäri vuoden. Kesällä sukset vaihtuvat kanoottiin ja kajakkiin. Antin mukaan Posiolla on hurja määrä järviä ja jokia, joita pitkin pystyy tarpeeksi seikkailuhenkisenä melomaan pitkät pätkät.
“Tarpeeksi kun olen etsinyt, on löytynyt useamman päivän kestoisia reittejä, joille on kehdannut pyytää kavereitakin mukaan.”
Suurin yllätys olivat Posion lukuisat hiekkarannat.
“Olen melonut kajakilla ympäri Suomea ja Venäjää, eikä varsinkaan Suomessa missään ole näin tiuhaan hiekkarantoja. Varsinkin pitkät, hiekkaiset niemet ovat mainioita sääskisuojia kesäisin. Hiekkarannalle on mukava rantautua ja pystyttää teltta.”
Antin mökin pihalta alkaa luonnonsuojelualue, joka jatkuu kymmeniä kilometrejä Riisitunturille asti ja vieläkin pidemmälle.
“Sellaisesta voi vain haaveilla Etelä-Suomessa ja vielä vähemmän esimerkiksi Saksassa, jossa olen asunut useamman vuoden. Berliinissä kaipasin useasti pohjoisen luontoa.”
Kitkattomat välit Kuusamoon
Kun Antti miettii suhdettaan naapurikuntiin, ensimmäisenä tulee mieleen paikallisten vanha vitsi.
“Posiolla ja Kuusamolla on yhteinen, valtava järvi nimeltä Kitka. Vanhempi väki toistelee mielellään, kuinka Posion ja Kuusamon välit eivät voi koskaan olla täysin kitkattomat.”
Antin mukaan arkielämässä Kuusamosta ostetaan tavarat, mitä Posiolta ei saa. Lisäksi siellä käydään kokeilemassa uudet ravintolat, kun posiolaiset ravintolat ovat käyneet tutuiksi.
“Rukalla tai Syötteellä on joskus mukava käydä katsomassa ihmispaljoutta.”
Toisaalta Posiolla on myös omat erityispiirteensä, joita ei naapurikunnista löydy.
“Mainitsen aina vierailijoille keraamikko Miki Kimin galleriasta Aholassa ja suosittelen kiertämään Pentikin mäen näyttelyt ja museon. Sitten on tietekin kotiseutumuseo Lohirannassa ja Timisjärven kartano. Vieraat pitää aina kesäisin viedä Livojärven hiekkarannalla ja kotakahvilaan käymään.”
Etätöissä lintujen kanssa
Antin mukaan Posiolla on parasta tehdä etätöitä kotona. Posion kunnassa etätöitä voi tällä hetkellä tehdä pääsääntöisesti kahtena päivänä viikossa.
“Joustava etätyömahdollisuus on mielestäni tärkeä houkutin, kun kuntaan halutaan uusia työntekijöitä. Jos on muuttanut Helsingistä Posiolle, niin kuin minä, olisi hyvä päästä tekemään pidempiä etätyöjaksoja lähelle ystäviä ja perhettä.”
Etätöiden lomassa Antti on innostunut tarkkailemaan ikkunan takana avautuvan vanhan kuusimetsän elämää.
”Lintulaudalla käy talitiaisia, hömötioisia, lapintiaisia, sinitiaisia, peippoja, taviokuurnia ja punatulkkuja. Kuukkelit, närhet ja käpytikat käyvät syömässä puuhun ripustettua rasvaa. Parhaimmillaan pihalla pyörii päivällä viisi oravaa. Aamuisin näkyy hurjat määrät jäniksen jälkiä.”
Apu löytyy netistä tai paikallisilta
Pieniä haasteita, joita Antti on kohdannut Posiolla asuessaan, liittyvät sääskiin ja ajamiseen. Soisilla seuduilla asuessa sääsketöntä aikaa on alku- ja loppukesästä.
“Sääskiinkin tottuu, pitää vain olla oikea varastus tai lähteä vesille viettämään vapaa-aikaa. Paikalliset ovat vinkanneet paikoista, jotka ovat sääskittömiä pahinakin sääskivuosina.”
Oma auto on Posiolla lähes välttämätön, mutta tiet ovat Antin mukaan poikkeuksetta hyvässä kunnossa kesät ja talvet.
“Keväisin tietyt tiet ovat ajokelvottomia joitain viikkoja. Talvella autosta jäätyy joskus jarrut jumiin, mutta niidenkin korjaamisen löytyy niksit kun kyselee. Hiustenkuivaajalla lämmittämällä tai pienellä vasarannapautuksella oikeaan kohtaan jarrut toimivat taas.”
“Isommatkin ongelmat asettuvat omaan mittakaavaansa, kun pääsee hiihtämään omia latuja pitkin tuttuihin tykkymetsiin.”
Se Koillismaalla Antin mukaan onkin hienoa, että pääsee tekemään paljon samoja asioita kuin vaikka Tunturi-Lapissa.
“Täällä on laskettelukeskuksia, erämaista luontoa ja mielenkiintoisia töitä.”
“Isommatkin ongelmat asettuvat omaan mittakaavaansa, kun pääsee hiihtämään omia latuja pitkin tuttuihin tykkymetsiin.”
