Hillahuumaa – parhaat vinkit hillasuolle!

Hilla, lakka, suomuurain, lintti, valokki, rahkamarja – rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta täällä Koillismaalla puhutaan hillasta. Ja siinäpä onkin yksi kesän mehukkaimmista puheenaiheista.

Moni on jo pitkään uneksinut keltaoranssina hohtavista soista, joilla ei tarvitse kuin hieman kyykistyä löytääkseen tuota pohjoisen ultimaattista herkkua; hillaa. Unelmat käyvät toteen, kun sato kypsyy poimittavaksi.

Koillismaalla on tunnetusti loistavat hillasuot ja hyvänä marjavuotena hillaa löytyy eteenpäin myytäväksikin asti. Sopivan kostea ja lämmin kesä tuo marjasatoa, kun taas kukkien terälehdet varistava rankkasade tai loppukevään purevat yöpakkaset saattavat viedä herkät kukinnot. Vanhan pohjois-suomalaisen sanonnan mukaan ”hallat hankiin, hillat jänkiin” tarkoittaakin, että myöhään keväälle pysyvät hanget suojaavat hillaa yöpakkasilta ja näin ollen turvaa marjasatoa.

Missä hilla kasvaa?

Puhutaan, että on kahdenlaista hillaa; suohillaa ja korpihillaa. Kyseessä on sama laji (Rubus chamaemorus), mutta kasvupaikka on erilainen. Suohilla kasvaa nimensä mukaisesti suolla, ajoittain porottavassakin auringossa, mutta on myös herkempi yöpakkasille. Korpihilla puolestaan kasvaa varjoisammassa ja rehevämmässä ympäristössä, jossa marja kypsyy myöhemmin kuin suohilla. Korpihilla on paremmin suojassa loppukevään kylmiltä keleiltä ja vaikka pakkaset veisivätkin suohillat, saattaa korpihillaa silti löytyä.

Yleisesti hilla kasvaa kosteissa ympäristöissä. Parhaiten hillaa kasvaa luonnontilaisilla soilla, metsäautoteiden reunamilla, rämeillä ja nevoilla. Monilla soilla hilla on vallitseva kasvilaji, jolloin puhutaankin hillasoista. Tällaisilla soilla hillan kasvusto peittää mattomaisesti maanpintaa ja värikkäät marjat loistavat mättäillä. Ojitetuilla soilla hilla saattaa lopettaa marjantuotannon kokonaan.

Marja kypsyy heinä-elokuussa ja jos sopiva poiminta-aika mietityttää, niin paikallismedioita kannattaa tutkailla, sillä marjojen kypsymistä seurataan herkeämättä. Myös paikallisten kahvipöytäkeskusteluissa hillatilanne on mehevä puheenaihe.

Kypsä marja on puolipallon muotoinen, kellertävän oranssi ja koskettaessa pehmeän mehevä. Verholehdet aukeavat, kun hilla kypsyy ja se onkin yksi hyvä vinkki kypsän marjan tunnistamiseen. Raakoja marjoja, ihan vaaleita, kovia tai punaisia, ei kannata poimia, sillä ne eivät maistu hyvältä.

Mistä löydän parhaat apajat?

Emme valitettavasti voi paljastaa tarkempia koordinaatteja, koska parhaita hillapaikkoja ei kerrota muille. Niin se vaan on. Taivalkoskelta, Posiolta ja Kuusamosta niitä kuitenkin löytyy ja marjoja varmasti jää metsiinkin poimintakauden päätyttyä.

Täydellistä hilllasuota etsiville annamme kuitenkin pari vinkkiä; kannattaa katsoa karttaa ja suunnata suo-alueille. Esimerkiksi Metsähallituksen Retkikartta-palvelu ja puhelinsovellus voi auttaa tässä hommassa. Kannattaa etsiä karttamerkkien avulla luonnontilaista suota, jota ei ole ojitettu ja joka ei ole liian vetinenkään. Metsäautoteitä ajellessa kannatta myös katsella, minne muut ovat jättäneet autonsa. Mutta aivan viereen ei ole kohteliasta tunkea marjoja poimimaan. Tämä on kirjoittamaton sääntö, joka juuri tähän kirjoitettiin.

Moni suojelee parhaita apajiaan jopa siinä määrin, että kylillä saattaa marjakauden alkajaisiksi alkaa liikkua huhua karhuista soilla. Kukin päätelköön itse, onko kyseessä todella mesikämmen suolla vaiko kenties hillastajan harhautusyritys.

On epätodennäköistä törmätä hillasuolla karhuun. Vanhan kansan tarinoissa karhulle pyllistettiin, mutta mikäli kohtaat karhun, niin Riistakeskuksen viimeisimpien ohjeistuksien mukaan tärkeää on pysyä rauhallisena, jutella karhulle ja perääntyä kävellen rauhallisesti pois. Karhulle voi myös jättää esimerkiksi hillaämpärin tai irtonaisen vaatteen nuuhkittavaksi. Ei kannata juosta tai yrittää kiivetä puuhun ja maahan heittäytyminenkin kannattaa suorittaa vasta sitten, jos karhu lähtee käymään kimppuun. Karhukin tahtoo loppupeleissä ennemmin rauhoittaa tilanteen, kuin hyökätä. Onhan karhunkin mukava viettää rauhallista päivää kauniilla suolla.

Paikallisille hillat tuovat lisätuloja

Mikäli marjoja tulee poimittua luonnosta yli oman tarpeen, voi niitä myydä eteenpäin. Monelle paikalliselle marjojen eteenpäin myynnistä saatu veroton lisätulo tuo mukavaa ekstraa sukanvarteen. Onpahan sitä kuultu kylillä tarinoita tuhansia euroja marjoilla tienaavista kylänmiehistä, jotka aamusta iltaan käyskentelevät soilla.

Poimijalle maksettavat ostohinnat vaihtelevat kausittain, mutta esimerkiksi heinäkuussa 2022 1. luokan marjoista maksetaan noin 10 euroa kilolta ja 2. luokan marjoista, jossa on ns. roskia mukana, maksetaan noin 7 euroa kilolta. Yksi marjoja ja sieniä ostavista yrityksistä on Dalla Valle Oy, joka kiertää myös Koillismaalla.

Marjastus on myös omiaan lisäämään alueen omavaraisuutta, sillä pakkaset ovat monilla täynnä marjoja pitkälle seuraavaan vuoteen asti.

Pistäviä ötököitä, saapas suossa ja mehukkaita marjoja – Huomioitavaa hillasuolle lähtiessä

Ota mukaan:

• Marjoille ämpäri tai muu astia
• Kartta, karttasovellus, GPS-laite, kompassi
• Vettä enemmän kuin oletat tarvitsevasi
• Evästä
• Hyttyshattu suojaksi auringolta ja öttiäisiltä
• Säähän soveltuvat suojaavat vaatteet
• Aurinkolasit
• Puhelin akku ladattuna
• Lataa puhelimeen 112-sovellus

Hillastaminen on fyysistä puuhaa, joka vaatii hyvää kuntoa ja hieman esivalmisteluja. Monet lähtevät jo aikaisin aamulla, ehkä jopa yötä vasten marjoja poimimaan, jos kelit ovat helteiset. Suolla liikkuminen vie voimia ja pistäviltä ötököiltä kannattaa suojautua vaatteiden avulla. Peittävät ja lämmittävät vaatteet, porottava aurinko, vuoden tehokkain kyykkytreeni ja suohon takertuvat saappaat voivat johtaa siihen, että marjastaja saattaa uuvahtaa. Onkin hyvä huomioida turvallisuus marjaan lähtiessä.

Marjastuskohde on hyvä päättää jo etukäteen. Vaikka hillasuot ovatkin ehkä sinulle tosi tuttuja paikkoja, niin kannattaa pitää mielessä, että juurikin niille tutuille soille moni eksyy kadottaessaan hillahuumassa suuntavaistonsa. Soilla ei puhelinverkkojen kuuluvuus yllä aina parhaimpaansa, joten fyysistä karttaa ja kompassia, GPS-laitetta tai puhelimen offline-karttoja kannattaa kuljettaa mukana.

Koska marjapaikat ovat salaisia, ei niistä haluta kertoa muille. Olisi kuitenkin tärkeää erityisesti yksin lähtiessä kertoa edes jollekin, edes suurin piirtein se alue, minne on suuntaamassa. Joka vuosi hillasoilta haetaan marjastajia pelastuslaitoksen voimin ja sinähän et halua olla yksi etsittävistä.

Marja-apajahan ei todellakaan saa paljastua, joten moni turvautuu maastoutumiseen tarkoitettuihin vaatteisiin. Jos päätät lähteä maastokuosisissa näkymättömyysvaatteissa suolle, kannatta mukaan ottaa eksymisen varalta myös värikästä vaatetta. Näin mahdollisten etsijöiden on helpompi löytää sinut maastosta.

Jos kaikesta huolimatta jostain kumman syystä eksyt, niin tärkeintä on ottaa rauhallisesti ja vaikka hetkeksi istua alas aukealle paikalle syömään ja juomaan. Päämäärätön tai hätäinen poukkoilu usein vie voimat, joten rauhallisuus on tärkeää. Todellisessa vaaratilanteessa hätäkeskukseen on syytä ottaa yhteyttä ennemmin ajoissa kuin liian myöhään, sillä avuntuloon voi mennä aikaa paikannuksen ollessa haastavaa.

Nyt kun turvallisuusasiatkin on huomioitu, voi hyvillä mielin lähteä vahtaamaan hillan kypsymistä. Jokohan sitä saisi pian pyöräytettyä hillakakun tai marjahillon leipäjuuston kaveriksi?