Rukalle muuttanut Jenni kehittää alueen varhaiskasvatusta

Jenni Mäkinen muutti perheineen Vantaalta Rukalle noin vuosi sitten. Ajatus downshiftaamisesta työelämässä kuitenkin muuttui, kun Jenni huomasi, että alueen varhaiskasvatuksessa oli kehittämisen mahdollisuuksia

Kuvat: Salla Karhumaa
Teksti: Riikka Tuomivaara

Rukan päiväkodinjohtaja Jenni Mäkisellä on dilemma. Hän on muuttanut perheensä kanssa laskettelukeskuksen viereen vuosi sitten, ajatuksena downshiftaaminen eli elämänlaadun parantaminen työntekoa vähentämällä. Siihen hän on muuton myötä saanut hyvät puitteet: arki on sujuvampaa, töissä on paremmat resurssit ja heti kotiovelta alkavat harrastukset tukevat työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. 

Mieli on kuitenkin vielä Vantaan työelämän hektisessä arjessa.  

”Kun on tottunut siihen tietynlaiseen sykliin, ei se ihan helpolla poistu sinusta”, Jenni pohtii uuden kotinsa olohuoneessa kahvikupin äärellä. 

Ruka-Kuusamon pariskunta tunsi lomareissujen kautta ja korona-aikana muuttoa alettiin miettiä tosissaan. Kun Jennin puoliso sai työpaikan Rukakeskukselta, muuttopäätös oli helppo.  

Ensimmäinen asunto löytyi Jennin miehen työnantajan avulla kelomökistä Itä-Rukalta eli tunturin huipulta. 7- ja 11-vuotiaat tytöt sopeutuivat hyvin Rukan noin 200 oppilaan kokoiseen kouluun. Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen, mutta Jenni etsi vielä omaa paikkaansa. 

”Aluksi ajattelin, että en edes mene töihin varhaiskasvatukseen, mutta kuin kohtalon johdatuksesta opettajan työpaikka aukesi Rukan päiväkodista.” 

Koska vakituisen asunnon löytäminen alueelta oli haastavaa, myöhemmin perhe osti tunturin juurelta tontin ja tilasi valmiin talopaketin. Ensimmäiset puoli vuotta Jenni mietti tuntumaisemissa työmatkaa pyöräilleessään, asunko minä todella täällä?  

”Tuntui siltä, kuin olisi ollut pitkällä lomalla.” 

Töiden alettua tuli ensimmäinen kulttuurishokki. 

Kehittämistyöstä vetovoimaa

Aloitettuaan työt päiväkodissa Jenni huomasi, että työn painopiste oli muuttunut. Lapsia oli vähemmän ja resursseja enemmän, mutta työpaikalta puuttui vakiintuneita käytäntöjä, joihin Jenni oli tottunut.

”Aikaa meni käytännön asioihin, jotka edellisessä organisaatiossa olivat selkeämpiä. Huomasin, että esimerkiksi perehdytyksissä, ohjeistuksissa ja henkilöstöhallinnossa oli paljon opittavaa.”

Kun mahdollisuus edetä päiväkodinjohtajaksi tuli eteen, Jenni päätti ottaa haasteen vastaan.

”Olen kai persoonana sellainen, että vaikka kuinka yrittäisin, en voi tehdä asioita muuten kuin 110-prosenttisesti.”

Jenni alkoi johtajakollegan kanssa esimerkiksi edistämään muutosta, jossa Rukan päiväkodinjohtajan työpiste olisi Kuusamon sijaan Rukalla. Tämän myötä esihenkilö olisi enemmän läsnä arjessa.

Jenni näkee kehittämistyön tärkeänä myös uusien työntekijöiden houkuttelussa. Siihen kuuluu myös päiväkodin monimuotoisuuden edistäminen.

”Tänne voi esimerkiksi tulla töihin vähäisemmälläkin suomen kielen taidolla, jos perehdytys toimii ja työnkuvaa voi muotoilla. Lisäksi työn tekemisestä tulisi tehdä kannattavaa.”

Jenni miettii vielä hetken työn määrää.

”Oikeastaan en edes tee niin paljoa töitä kuin mitä tein Vantaalla. Mutta toivon, että tästä tulisi maailman paras työpaikka, niin teen kuitenkin enemmän kuin ennen muuttoa odotin.”

Lasten asialla

Alueella on Jennin mielestä se hyvä puoli, että resurssit ja palveluntarve kohtaavat. Lisäksi vastuualueet ovat pienempiä. Töissä on ollut enemmän aikaa hoitaa kaikki tarvittavat asiat.

”Johtajalla on aikaa olla mukana perheiden arjessa, lapsien kanssa, henkilöstön tukena ja silti hoitaa myös hallinnolliset asiat.”

Kaikesta Jennin puheesta huokuu rakkaus lasten asioiden parantamiseen. Siihen on täällä hänen mielestään hyvät puitteet.

”Se johtuu varmaankin ympäröivästä luonnosta, mutta lapset ovat täällä rauhallisempia ja keskittyneempiä. He leikkivät ja liikkuvat enemmän.”

Jennin mukaan alueen kulttuuriin ei kuulu se, että lapsia viedään harrastuksiin viitenä päivänä viikossa, vaan käydään enemmän retkeilemässä lähiluonnossa. Yleisesti ottaen valmiita virikkeitä on vähemmän ja mielikuvitusta pitää käyttää enemmän.

”Sellaista vaihtoehtoa ei onneksi ole, että mentäisi kauppakeskukseen hengailemaan.”

Se johtuu varmaankin ympäröivästä luonnosta, mutta lapset ovat täällä rauhallisempia ja keskittyneempiä.

Pienen yhteisön ilot ja surut

Ystävien saamisen Jenni on kokenut alueella vaikeaksi, ja syyksi hän epäilee työtään.

”Pienellä paikkakunnalla kaikkialla on omia asiakkaita. Siinä mielessä työ häiritsee vapaa-aikaa.”

Toisaalta pienessä yhteisössä on myös hyvät puolensa.

”Onhan se turvallista, että kaikki tuntevat toisensa.”

Koska Rukalle on muuttanut paljon porukkaa ympäri Suomea, myös muut ovat havahtuneet tukiverkkojen puutteeseen. Apua kaivataan yleisesti esimerkiksi lastenhoitoon.

”Nyt asiaan yritetään vaikuttaa muun muassa vanhempainyhdistystoiminnalla ja yhteistyöllä Rukan koulun vanhempainyhdistyksen kanssa”, Jenni kertoo.

Aikaa harrastuksille

Vapaa-aikaa koko perhe on saanut roimasti lisää muuton jälkeen. Koko perhe laskettelee ja hiihtää. Jenni on ostanut sähköpyörän, jolla hän polkee töihin viidessä minuutissa.

Lapset käyvät Kuusamon harrastamisenmallin toiminnassa, kuten parkourissa. Vanhempi tytär käy ratsastamassa Ruskalaukassa.

Kodin vierestä lähtee latu, samoin sieni- ja marjamaastot löytyvät läheltä. Jennin lempipaikka on kodin vieressä sijaitseva laavu, josta on kauniit maisemat lammelle.

Kuusamossa perhe käy lähinnä kauppa-asioilla, mutta myös keskustan kulttuuritapahtumat kiinnostavat. Sinne tulee kuitenkin lähdettyä harvemmin, kun tapahtumia on paljon myös Rukalla.

”Tässä kuussa on vielä tulossa Harmaa rinne -festivaali ja joskus käydään Pisteessä keikoilla tai syömässä ravintoloissa. Tykkään erityisesti italialaisesta ravintolasta Vespinosta ja Hanki-baarin kasvisruoat on ihania. Urheilufanina on kiva, että Ruka Nordic järjestetään ihan vieressä.”

Ohimennen Jenni vielä mainitsee, että hän opiskelee hallintotieteitä ja on valmistumassa restonomiksi. Miten sen downshiftaamisen kanssa tosiaan kävikään?

”Tein viime viikonloppuna tuorepastaa itse ihan alusta asti ja samalla kuuntelin luentoa. Silloin puolisoni sanoi, että jos olisin vielä edellisessä työssä, en olisi ikinä pystynyt tuohon.”

Eli ehkä edistystä on kuitenkin tapahtunut.

”Kyllä täällä kokonaisuus toimii, enkä ikinä muuttaisi takaisin. Loppu on itsestä kiinni.”